Kirjan takakannessa tätä kirjaa sanotaan Bitch lit-
romaaniksi. Sanayhdistelmä on väännös tutusta Chick litistä, joka Wikipedian
mukaan tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän
ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Onko kirjoittajien tarkoitus siis ollut
käsitellä huoruutta kevyesti ja humoristisesti? En löydä huoraamisessa mitään hauskuutta
enkä löydä sitä tästä kirjastakaan, varsinkin kun tässä käsitellään myös
pedofiliaa. Sen sijaan tämä kirja on kokoelma kliseitä: venäläisiä huoria,
Thaimaan seksiturismia ja se pakollinen Lapin tyttö, joka puhuu Lapin murretta
oikein viimeisen hoon päältä.
Kaikki huorat ovat myös kliseisen typeriä, myös tuo nuori,
naiivi Lapin tyttö, joka kauppaa olematonta neitsyyttään. Tilanne on sama, jos niputettaisiin
kaikki siivoojat yhteen ja sanottaisiin heitä tyhmiksi. Hauskaa vai kevyttä?
Kirjan ainoa tilaa saava mies on Thaimaassa nuoren alaikäisen
tytön ostanut pedofiili, joka selittää tekonsa parhain päin: hän halusi
pelastaa tytön. Tosin hän käytti tätä lasta seksuaalisesti hyväkseen, mutta se
on sivuseikka kuten tällaisilla valehtelijoilla on itselleen ja muille tapana selittää.
Miehet pääsevät ääneen myös kirjaan sirotelluissa erillisissä
laatikoissa, joissa he kertovat seksuaalifantasioistaan. Mielenkiintoista kirjassa
oli se, ettei naisilla ole mitään fantasioita, jotka liittyvät seksiin.
Todellisuus sillä saralla taitaa olla niin raakaa, ettei sellainen tule
mieleen. Rakkautta toki hekin kaipaavat kuten kaikki ihmiset, tai ainakin
turvattua elämää.
Ja ne venäläiset huorat. Siinäkö ovat kirjoittajien mielestä
kaikki ne naiset, jotka huoraavat? Näin ei todellakaan ole. Mitä tekee lestadiolaisnainen?
Hän on synnyttänyt uusimman lapsensa kuukausi sitten ja mies haluaa seksiä.
Edelliset lapset ovat tulleet vuoden välein ja niitä on viisi. Hän levittää
reitensä miehelleen taivaspaikan toivossa ja siksi että mies haluaa. Luuleeko joku,
että hän haluaa kiihkeästi seksiä miehen kanssa, intohimosta? Hän antaa vastikkeellista
seksiä, huoraa taivaspaikan toivossa, joka on yhtä tyhmää kuin halvan
venäläishuoran luulo päästä rouvaksi Eiraan.
Tai se tavallinen suomalainen nainen, joka miehen
palkkapäivänä on enempi kuin halukas patjaksi ukkonsa alle, että saisi jotain
siitä palkasta itselleen ja lapsille uudet syysvaatteet. Entä se nainen, joka
laskee miehensä viinapaukkuja ja sitä, milloin olisi hyvä aika viedä tuo juoppo
sänkyyn, että sillä vielä seisoisi. Että se sika nukahtaisi saatuaan ja jättäisi
tällä kertaa hakkaamatta.
Ja kyllä siellä Eirassakin huoria asuu. Heitä vain kutsutaan
rouviksi ja teititellään. Samaa vastikkeellista seksiä hekin antavat, tosin
kalliimmalla hinnalla, joka on heidän kunniakseen sanottava. He pääsevät myös
aikaisin hyvälle eläkkeelle, koska miehet vaihtavat nuorempiin,
kiinteälihaisiin. Harvoin tämä tarkoittaa edes avioeroa, asiat voidaan rahalla
hoitaa tyylikkäästi. Yhtä kaikki, eivät he sen parempia ole kuin halvat
venäläiset tai Thaimaasta ostetut vaimot.
Miksi kirjailijat jättivät nämä huoraamiset käsittelemättä?
Miksi he pitäytyivät kuluneisiin tyyppitapauksiin, jotka ovat yhtä väljähtyneitä
kuin eilinen seksi? Hauska ja kevyt tämä teos ei ollut, takakannen mainoksesta
huolimatta. Se ei edes järkyttänyt. Kirja oli kokoelma kliseitä, kapea-alainen
otos huoruudesta.