James
Joycen novellikokoelmaa ”Dublinilaisia” oli ilo lukea. Alkupään lyhyitä
novelleja lukiessani vertasin niitä väistämättä Raymond Carverin novelleihin (
”Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta”) niiden oivaltavuuden takia. Tekstin
maalailevuus toi taas mieleeni Tolstoin. Hienoa kieltä, hienoja rakenteita.
Lopun kaksi pitkää novellia olivat paremmin lyhkäisiä tarinoita kuin novelleja
enkä niistä pitänyt yhtä lailla kuin alun teksteistä. Tässä kokoelmassa
vilahtelee samoja henkilöitä kuin ”Odysseyksessa”,
joten voisi olettaa heidän eläneen pitkään kirjailijan mielessä niin kuin
ajallisesti tapahtuikin.
Joycellä
oli suuria vaikeuksia saada ”Dublinilaisia” kustannetuksi. Hän tarjosi
käsikirjoitusta ensimmäisen kerran kustantajalle vuonna 1905. Kustantaja Grant
Richards vaati kirjailijaa poistamaan yhden novellin ja muista osia vedoten
tekstin loukkaavuuteen, mitä se sitten tarkoittikaan. Joyce ei näihin
poistoihin oikeutetusti suostunut. Lisäksi kustantamon latoja kieltäytyi
painamasta teosta. Siihen aikaan syytteen epämoraalisen ym. teoksen
painamisesta saattoi saada myös kirjan painaja, ei ainoastaan kustantaja ja
kirjoittaja.
Joyce
kääntyi toisten kustantajien puoleen ja yksi yritys päätyi niin pitkälle, että
kirja todella painettiin. Sen tuhannen kappaleen ensipainos kuitenkin
poltettiin. Voi vain kuvitella kirjailijan tuskaa tämän tapahtuman edessä.
Joyce oli myös kuten aina huutavassa rahapulassa ja hänellä oli perhe
elätettävänään. Hän uhrasi kirjeenvaihtoon ja loputtomiin väittelyihin, tekstin
puolustamiseen ja selittämiseen eri kustantajien kanssa valtavasti aikaa. Tämä
sama prosessi koski kaikkia Joycen kirjoja. Hän ei saanut kustannussopimuksia
koskaan helpolla ja muitakin ongelmia riitti.
”Dudlinilaisia”
julkaistiin lopulta vuonna 1914. Yhdeksän vuotta Joyce joutui taistelemaan
saadakseen sen painetuksi. Kirjeessään W.B. Yeatsille 14.9.1916 Joyce kertoo
Dublinilaisia myydyn ensimmäisen kuuden kuukauden aikana seitsemän kappaletta.
Siis seitsemän. Joyce ei tästä kuitenkaan masentunut vaan alkoi kirjoittaa
”Odysseusta”. Hänellä oli kutsumus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti